Eilen vietettiin Yrittäjän päivää, josta inspiroituneena päätimme kirjoittaa hiukan ensimmäisistä kuukausistamme yrittäjinä.
Usein puhutaan siitä, miten huonoja sanoja yritys ja yrittäjä ovat. Siihen, että ihminen yrittää tehdä jotakin, on kuin sisäänkirjoitettuna mahdollisuus, että pieleen menee. Jos baarissa iltaa viettänyt puoliso lähettää viestin “Yritän tulla kotiin” eivät odotukset kotona liene kovin korkealla, mutta toisaalta jos koululainen kertoo yrittäneensä kokeissa kaikkensa, ansaitsee hän varmasti meistä useimpien mielestä kehuja tai vähintäänkin kannustusta. Onko liiketoiminnan harjoittamisen kutsuminen yrittämiseksi siis suomalaiskansallinen tapa hillitä odotuksia tai peräti hyväksyä jo etukäteen mahdollinen epäonnistuminen?
Meille yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut mikään itsetarkoitus vaan se oli ennemminkin seurausta erikoisesta löydöstämme ja halustamme herättää Uusi Oluttehdas henkiin. Teknisesti ottaen emme ehkä edes vielä täytä yrittäjyyden mittareita, koska teemme molemmat myös muita töitä emmekä ole toistaiseksi saaneet palkkaa yrityksestämme. Toiveissamme kuitenkin siintää toiminnan kasvu ja oman tuotannon perustaminen, joten ehkäpä yrittäjyys voisi vielä jonakin päivänä olla meille tai ainakin toiselle meistä ihan oikea työ.
Entä kannattaako ryhtyä yrittäjäksi itselleen vieraalla alalla kuten meille kävi, jos koko yritys-sanan etymologiakin jo enteilee jonkinasteista epäonnistumista? Varmasti olisi helpompaa, jos yrittäjä olisi asiantuntija omalla toimialallaan, mutta toisaalta voi kysyä, onko esimerkiksi hammaslääkäri välttämättä paras pyörittämään hammaslääkäriasemaa tai onko puolen vuosikymmenen hammaslääketieteen opintojen jälkeen edes järkevää keskittyä ammatinharjoittamisen sijaan yrityksen hallintoon, myyntiin ja markkinointiin. Mielenkiintoinen ajatusleikki syntyy myös siitä, kun miettii mikä mahtaisi olla meidän “oma alamme”. Terhi kun on koulutukseltaan sosiologi eli yhteiskunnan rakenteita tutkiva valtiotieteilijä ja Jussi tietojenkäsittelytieteestä taloustieteeseen hypännyt filosofian ylioppilas. Olisikohan se “oma ala” sitten tutkimusta, ohjelmistokehitystä tai jotain ihan muuta?
Olemme kokeneet vieraalla alalla toimimiseen liittyvän tiettyjä haasteita, mutta myös etuja. Tiedämme paremmin kuin hyvin, ettei pienimuotoinen kotiolutharrastuksemme tee meistä olutreseptiikan huippuasiantuntijoita, joten haluamme, että Uuden Oluttehtaan reseptit laativat alaan syvällisesti perehtyneet ihmiset. Yhtä lailla tiedostamme, että varmistaaksemme oluemme korkean laadun, on parasta, että valmistuksesta vastaa joku muu kuin me itse.
Toisaalta me taas pystymme tuomaan yritykseen asioita, joita monet muut yritykset joko ostavat ulkopuolelta tai jättävät jopa tekemättä. Olemme kumpikin jo aiemmin osallistuneet yritysten kehittämiseen, tuotekehitykseen ja taloussuunnitteluun, lisäksi pystymme itse vastaamaan Uuden Oluttehtaan tuotteiden myynnistä ja markkinoinnista. Tärkeämpää kuin mikään osaaminen, on kuitenkin halumme saada Uuden Oluttehtaan ihmeellinen tarina jatkumaan. Ilman halua ei Uutta Oluttehdasta varmastikaan olisi perustettu uudelleen, joten yritetään nyt edes vähän – yksi oluterä kerrallaan.