Eilen vietettiin Yrittäjän päivää, josta inspiroituneena päätimme kirjoittaa hiukan ensimmäisistä kuukausistamme yrittäjinä. 

Usein puhutaan siitä, miten huonoja sanoja yritys ja yrittäjä ovat. Siihen, että ihminen yrittää tehdä jotakin, on kuin sisäänkirjoitettuna mahdollisuus, että pieleen menee. Jos baarissa iltaa viettänyt puoliso lähettää viestin “Yritän tulla kotiin” eivät odotukset kotona liene kovin korkealla, mutta toisaalta jos koululainen kertoo yrittäneensä kokeissa kaikkensa, ansaitsee hän varmasti meistä useimpien mielestä kehuja tai vähintäänkin kannustusta. Onko liiketoiminnan harjoittamisen kutsuminen yrittämiseksi siis suomalaiskansallinen tapa hillitä odotuksia tai peräti hyväksyä jo etukäteen mahdollinen epäonnistuminen?

Meille yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut mikään itsetarkoitus vaan se oli ennemminkin seurausta erikoisesta löydöstämme ja halustamme herättää Uusi Oluttehdas henkiin. Teknisesti ottaen emme ehkä edes vielä täytä yrittäjyyden mittareita, koska teemme molemmat myös muita töitä emmekä ole toistaiseksi saaneet palkkaa yrityksestämme. Toiveissamme kuitenkin siintää toiminnan kasvu ja oman tuotannon perustaminen, joten ehkäpä yrittäjyys voisi vielä jonakin päivänä olla meille tai ainakin toiselle meistä ihan oikea työ.

Entä kannattaako ryhtyä yrittäjäksi itselleen vieraalla alalla kuten meille kävi, jos koko yritys-sanan etymologiakin jo enteilee jonkinasteista epäonnistumista? Varmasti olisi helpompaa, jos yrittäjä olisi asiantuntija omalla toimialallaan, mutta toisaalta voi kysyä, onko esimerkiksi hammaslääkäri välttämättä paras pyörittämään hammaslääkäriasemaa tai onko puolen vuosikymmenen hammaslääketieteen opintojen jälkeen edes järkevää keskittyä ammatinharjoittamisen sijaan yrityksen hallintoon, myyntiin ja markkinointiin. Mielenkiintoinen ajatusleikki syntyy myös siitä, kun miettii mikä mahtaisi olla meidän “oma alamme”. Terhi kun on koulutukseltaan sosiologi eli yhteiskunnan rakenteita tutkiva valtiotieteilijä ja Jussi tietojenkäsittelytieteestä taloustieteeseen hypännyt filosofian ylioppilas. Olisikohan se “oma ala” sitten tutkimusta, ohjelmistokehitystä tai jotain ihan muuta?

Olemme kokeneet vieraalla alalla toimimiseen liittyvän tiettyjä haasteita, mutta myös etuja. Tiedämme paremmin kuin hyvin, ettei pienimuotoinen kotiolutharrastuksemme tee meistä olutreseptiikan huippuasiantuntijoita, joten haluamme, että Uuden Oluttehtaan reseptit laativat alaan syvällisesti perehtyneet ihmiset. Yhtä lailla tiedostamme, että varmistaaksemme oluemme korkean laadun, on parasta, että valmistuksesta vastaa joku muu kuin me itse.

Toisaalta me taas pystymme tuomaan yritykseen asioita, joita monet muut yritykset joko ostavat ulkopuolelta tai jättävät jopa tekemättä. Olemme kumpikin jo aiemmin osallistuneet yritysten kehittämiseen, tuotekehitykseen ja taloussuunnitteluun, lisäksi pystymme itse vastaamaan Uuden Oluttehtaan tuotteiden myynnistä ja markkinoinnista. Tärkeämpää kuin mikään osaaminen, on kuitenkin halumme saada Uuden Oluttehtaan ihmeellinen tarina jatkumaan. Ilman halua ei Uutta Oluttehdasta varmastikaan olisi perustettu uudelleen, joten yritetään nyt edes vähän – yksi oluterä kerrallaan.

Olemme kesän aikana miettineet kovasti, mikä olisi Uuden Oluttehtaan seuraava olut.

Ensimmäisen oluen kohdalla päädyimme lageriin, koska tiesimme Uuden Oluttehtaan valmistaneen lageria aikaisemminkin, ja arvelimme sen olevan helposti lähestyttävä olut myös muiden kuin olutharrastajien näkökulmasta. Myös toisen oluen kohdalla meitä kiinnostaisi tehdä maku, joka kunnioittaisi historiaa ja jonka tiedämme kuuluneen Uuden Oluttehtaan valikoimaan jo sata vuotta sitten, jolloin vaihtoehtoja olisivat ainakin pilsner ja porter.

Toisaalta meiltä on kyselty usein, koska Uudelta Oluttehtaalta tulee India Pale Ale eli IPA. Vaikkei IPA taatusti kuulunut Uuden Oluttehtaan repertuaariin sen paremmin alkuperäisessä 1700-luvulta juontavassa olemuksessaan kuin nykymuotoisena amerikkalaisenakaan versiona, olisi IPA houkutteleva vaihtoehto seuraavaksi olueksi. Monille olutharrastajille IPA on lähes ainoa oikea olut ja kauppojen pienpanimohyllyjä katsellessa lienee sille myös eniten kysyntää. Jos ja kun toiveissamme olisi kuitenkin saada myös vähemmän tai ei ehkä lainkaan oluita harrastaneet ihmiset maistamaan Uuden Oluttehtaan toista olutta, saattaisi New England IPA eli NEIPA olla IPAa helpommin lähestyttävä vaihtoehto.

Ihan toista ääripäätä taas edustaisi witbier eli belgialainen vehnäolut. Witbierissä on katkeruutta vain vähän tai ei lainkaan, jonka sijaan siinä maistuvat korianteri ja appelsiini. Koska Witbieriä on pienpanimohyllyiltä Suomessa vaikea löytää, voisi sen tuominen kauppoihin olla kiinnostavaa.

Vaihtoehtoja on tietysti lukematon määrä ja ajan mittaan nuo kaikki sekä paljon muitakin toivottavasti vielä löytyvät Uuden Oluttehtaan valikoimasta. Nyt vain pitää päättää mikä on se seuraava. Mitä mieltä sinä olet?

”Joko seuraava olut tulee omasta pöntöstä?”, mietti eräs Uuden Oluttehtaan lageria maistanut ihminen Untappedissa. Miten on, tuleeko se?

Ensimmäinen oluemme teetettiin RPS Brewingilla Kuopiossa. Etsimme kumppaniksemme panimoa myös Varsinais-Suomen alueelta, sillä kuljetuskustannukset Kuopiosta Turkuun muodostavat suuren kuluerän oluen hinnasta, mutta sopivaa toimijaa ei alueelta löytynyt. Mutta miksei meillä heti alusta alkaen ollut omaa tuotantoa ja joko sellainen nyt on?

Panimolaitteistot ovat varsin kalliita, vaikka toki niiden hinnoissa on myös eroja. Sen minkä edullisen – tai paremminkin vähemmän kalliin – laitteiston hankinnassa säästää, tulee äkkiä maksaneeksi työvoimakuluina, sillä pieni laitteisto tarkoittaa myös paljon käsityötä aina pullotuksesta etikettien liimaamiseen ja pullojen pakkaamiseen. Suurempi ja automatisoidumpi laitteisto taas vaatii valtavia investointeja, joihin tavallisilla tuloilla on vaikea lähteä.

Mutta onko oma tuotanto kaikesta huolimatta itseisarvo oluen valmistuksessa? Kuten kaikki halpalentoyhtiöitä käyttäneet ihmiset tietävät, jokainen hetki, jolloin lentokone on maassa, on lentoyhtiöille menetettyä tuloa. Samasta syystä myös panimolaitteistoa kannattaa käyttää sen täydessä kapasiteetissa. Mikäli lainsäädäntö mahdollistaisi, kannattaisi pienpanimoiden investoida yhteisiin laitteisiin ja tiloihin, jolloin niistä syntyvät kustannukset jakaantuisivat mahdollisimman monelle ja rahaa jäisi enemmän tuotteiden kehittelyyn, markkinointiin tai vaikkapa vientiin. Siinä missä jakamistalous on lyönyt itsenä läpi monella alalla skuuteista asuntoihin ja toimistoihin, ovat pienpanimot Suomessa yhä omia saariaan isossa valtameressä.

Lahden toiselta puolen löytyy kuitenkin myös toisenlaisia esimerkkejä. Niin ruotsalainen Omnipollo kuin tanskalainen Mikkellerkin ovat nousseet kulttimaineeseen teettämällä oluita muiden panimoiden tiloissa ympäri maailmaa.

Joten ei, seuraava oluemme ei tule ”omasta pöntöstä”. Uskomme, että vielä joskus se sieltä tulee, mutta ensin meidän on nähtävä, riittääkö Uuden Oluttehtaan tuotteille kysyntää ja sen jälkeen myös rahoitusneuvottelujen käyminen oman tuotannon perustamiseksi on toivottavasti realistisempaa.

Uuden Oluttehtaan ensimmäisen lagerin reseptin on laatinut belgialais-suomalainen Thomas Sjöberg. Thomas on asunut 25-vuotiaaksi Brysselissä, josta hän muutti reilut kymmenen vuotta sitten sukulaisten perässä Suomeen. Suomessa alkoi myös Thomaksen matka oluiden maailmaan. Mutta mikä sai olutkulttuurin kehdosta muuttaneen miehen kiinnostumaan oluen valmistuksesta juuri Suomessa ja minkälainen on hänen oluenvalmistusfilosofiansa?

– Oikeastaan matkani oluiden maailmaan alkoi jo 16 vuotta sitten brysseliläisistä baareista ja yökerhoista. Duvel, Chimay bleue ja monet muut belgialaiset oluet kuuluivat minun ja ystävieni elämäntapaan. Olut oli ja on olennainen osa belgialaista ympäristöä ja kulttuuria, joskin ymmärsin sen todellisen merkityksen vasta Suomeen muutettuani, Thomas kertoo.

Suomessa Thomas kohtasi täysin toisenlaisen olutkulttuurin, jossa valtaa pitivät suurten panimoiden lagerit ja jossa pienpanimot olivat vasta aloittelemassa toimintaansa.

– Vaikka intohimoni olueen ja sen valmistukseen ovat peräisin Belgiasta, siirtyi olutkiinnostukseni uudelle tasolle muutettuani Suomeen vuonna 2010. Alkon valikoimien kautta löysin uusia eri maista tulevia oluita ja oluttyylejä, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tai maistanut. Baareissa käydessäni kaipasin kuitenkin belgialaista olutkulttuuria erilaisine oluineen. Tämä sai minut pohtimaan, miksei Suomessa voisi olla yhtä monipuolista ja laadukasta oluttarjontaa kuin Belgiassa ja pian vietinkin suurimman osan ajasta lukien kaiken mahdollisen oluesta ja oluen valmistuksesta.

Vuosien saatossa Thomas on opiskellut niin oluen valmistusta kuin arviointiakin ja hänellä on korkealle arvostettu 2. tason Cicerone®️-sertifikaatti, joita on Suomessa vain kourallisella ihmisiä. Oluen valmistuksen parissa hän on työskennellyt eri panimoissa Suomessa, Ruotsissa ja Virossa, jonka lisäksi hän toimii tuomarina kansainvälisissä olutkilpailuissa. Uuden Oluttehtaan kanssa yhteistyö alkoi Instagram-viestittelystä.

– Olin hämmästynyt kuultuani Uuden Oluttehtaan tarinan. On todella ainutlaatuista löytää kotoaan 100 vuotta vanhoja panimon esitteitä ja materiaaleja. Minua kiinnostaa erityisesti ajatus, että ehkä Turun ympäristössä asuneet suomalaiset sukulaiseni ovat aikoinaan juoneet Uuden Oluttehtaan olutta ja nyt, sata vuotta myöhemmin, myös seuraavat sukupolvet pääsevät nauttimaan uudestisyntyneen Uuden Oluttehtaan olutta.

Entä se oluenvalmistusfilosofia sitten, minkälaisista lähtökohdista olutkulttuurin kehdossa kasvanut ihminen oluensa suunnittelee?

– Filosofiani liittyy pitkälti laadukkaisiin raaka-aineisiin ja yksinkertaisiin resepteihin. En halua käyttää liian monia ainesosia ja valitsen vain parhaita raaka-aineita – aivan kuten Uuden Oluttehtaan lagerin kohdalla teimme, Thomas päättää.

Vihdoin on aika (ja aikaa) raottaa jännityksen verhoa ja kertoa minkälainen on Uuden Oluttehtaan ensimmäinen myyntiin tuleva olut ja kuinka sen resepti syntyi.

“Uuden Oluttehtaan lager-olut on valmistettu hienosta baijerilaisesta humalasta ja parhaasta maltaasta. Olut on täyteläinen, hyvänmakuinen ja erittäin hyvin [=kokonaiset kaksi viikkoa] säilyvä”, Åbo Tidning, 7.6.1903.

Yllä oleva Uuden Oluttehtaan mainos toimi inspiraationamme ensimmäiselle oluemme. Halusimme oluen olevan sellainen, jota tiedämme Uuden Oluttehtaan valmistaneen myös aiemmin ja tuntemistamme vaihtoehdoista juuri lager vaikutti sopivimmalta, koska se on helposti lähestyttävä ja se sopii mainiosti kesään. Mainoksen mukaisesti myös me koimme laadukkaat raaka-aineet erityisen tärkeäksi ja halusimme jatkaa samaa periaatetta, sillä uskomme, että parhaat oluet tehdään parhaista raaka-aineista. 

Lähtökohtanamme oluen suunnittelussa olivat toki myös omat makumieltymyksemme – halusimme tehdä olutta, joka on meistä hyvää. Alkuvuodesta ystävystyimme belgialais-suomalaisen Thomas Sjöbergin kanssa, joka on Cicerone-sertifioitu panimoalan ammattilainen ja kansainvälinen oluttuomari. Hänen kanssaan järjestimme pienimuotoisia olutmaisteluita, joiden perusteella mietimme yhdessä, minkälainen Uuden Oluttehtaan lagerin tulisi olla. 

Nopeasti tulimme siihen tulokseen, että halusimme oluen kunnioittavan myös maultaan Uuden Oluttehtaan pitkää historiaa. Niinpä reseptistä tuli Thomaksen sanoin ”lähes historiallinen”, sillä se noudattaa satoja vuosia vanhoja olutperinteitä, minkä vuoksi se on Suomessa tehtäväksi olueksi melko harvinainen. 

Inspiraationa Uuden Olutehtaan lagerissa on toiminut Munich Helles, jolla tarkoitetaan täyteläisiä, miedosti makeita ja vaaleita oluita, joissa on vain vähän katkeruutta. Uuden Oluttehtaan lager on kullankeltainen, keskitäyteläinen, miedosti humaloitu, maltainen, viljainen, tasapainoinen, yrttinen, raikas ja siinä on tiivis lumivalkoinen vaahto. 

Oluessa on käytetty parhaita baijerilaisia raaka-aineita: mallas on vuonna 1879 perustetun maailman suurimpiin ja kuuluisimpiin kuuluvan Weyermannin mallastamon Pils-ohramallasta. Oluen humala on niin ikään baijerilaisen Hallertaun Magnum. Hallertau on humalankasvatuksen kehto, jossa on viljelty humalaa yhtäjaksoisesti pisimpään maailmassa. Hiiva taas on German Bock Lager Yeast WLP833, joka polveutuu baijerilaisesta hiivasta 1800-luvun loppupuolelta. 

Uuden Oluttehtaan lagerin alkoholimäärä on 5,0 prosenttia ja sitä tullaan myymään 0,33 litran lasipulloissa. Oluen valmistaa RPS Brewing Kuopiossa. Olut tulee myyntiin viikolla 24 ensisijaisesti Turun seudulla.

PS. Ai niin, ja se pullon muoto. Päädyimme lopulta longneckiin, koska sen kuljetus- ja varastointi on helpompaa ja tehokkaampaa kuin sellaisen pullon, jonka pohjan pinta-ala on suurempi. Mutta ehkä vielä jonakin päivänä Uudella Oluttehtaalla voi olla ihan oma pullo, jonka muotoilussa on huomioitu niin historia, logistiikka kuin käyttäjäkokemuskin. Mene ja tiedä!

Olemme kuluneen vuoden aikana tutustuneet moniin olutalan ihmisiin ja panimoihin. Tavoitteenamme on ollut verkostoitua, mutta myös löytää kumppani, joka valmistaisi ensimmäisen kaupallisen erämme olutta. On ollut ilo huomata, miten hyvä henki alalla on ja kuinka positiivisen ja lämpimän vastaanoton olemme saaneet.

Etsiessämme panimoa oluemme tekijäksi, painoivat vaakakupissa monet asiat, kuten panimon omien oluiden maku sekä osaaminen ja kokemus. Lisäksi merkitystä oli pullon muodolla, valmistuskapasiteetilla ja etikettikoneen kyvykkyydellä, mutta myös henkilökemioilla.

Tällä kertaa kumppaniksemme löytyi Rock Paper Scissors eli RPS Brewing Kuopiosta. RPS:n kanssa löysimme yhteisen sävelen nopeasti. Lisäksi panimo on sopivan kokoinen – ei liian pieni, mutta ei liian suurikaan. Käytännössä monissa pienemmissä panimoissa ongelmaksi muodostui kapasiteetti, jonka panimo tarvitsee kokonaan omaan tuotantoonsa. Toisaalta taas suuremmissa panimoissa keittokoko olisi kasvanut meille liian suureksi, joten kovin suuretkaan toimijat eivät tässä tapauksessa tulleet kyseeseen.

Nyt olemme onnistuneen testierän myötä siinä tilanteessa, että tämän viikon lopulla alkaa ensimmäisen kaupallisen erämme keitto. Keskiviikkona Jussi suuntaa Kuopioon, josta on luvassa päivityksiä Instagramiin ja Facebookiin, joten viimeistään nyt kannattaa laittaa kanavat seurantaan!

Minkälainen on ensimmäinen oluemme ja kuka on laatinut sen reseptin? Siitä kerromme seuraavassa blogikirjoituksessamme.

Hmmm… ANAMEIZING, thats how they say AMAZING in the northern periferia, go figure 😉

Osana Uuden Oluttehtaan henkiinherättämistä olemme pohtineet paljon sitä, minkälaiseen pulloon olut tulisi pakata. Eräs ajatuksiimme vaikuttanut tekijä on Turun museokeskuksessa näkemämme alkuperäinen Uuden Oluttehtaan pullo 1900-luvun taitteesta.

Olemme pohtineet myös mahdollisuutta käyttää pullojen sijaan tölkkejä, sillä ne ovat kevyempiä ja siten myös kuljetuskustannuksiltaan edullisempia ja ekologisempia. Tölkissä olut on myös täydellisesti valolta suojassa, mikä parantaa sen säilyvyyttä.

Toisaalta tölkkien käyttäminen olisi melko vierasta panimolle, joka on viimeksi tehnyt olutta reilut sata vuotta sitten. Historian kunnioittaminen ja siitä ammentaminen kun tuntuvat vaativan oluen pakkaamista nimenomaan pulloihin, olkoonkin, että Uusi Oluttehdas edusti aikanaan tehdasmaisen tuotannon huippua ja epäilemättä panimon perustaja, oluthifistelijä Ritou, olisi modernit pakkaukset omaksunut heti ensi tilassa.

Uuden Oluttehtaan alkuperäinen pullo vuodelta 1906. Kuva on otettu Turun museokeskuksessa.

Näistä lähtökohdista ryhdyimme liimaamaan koeversioita Uuden Oluttehtaan etiketeistä erilaisiin pulloihin. Vaikka vaihtoehtoja oli monia, käytiin kamppailu lopulta vain kahden mallin välillä: nykyisin perinteiseksi olutpulloksi mielletyn longneckin ja viinipulloa muistuttavan pullon välillä.

Kun etiketit olivat kiinni pulloissa ja perhesopu erilaisista mieltymyksistä johtuen koetuksella, ryhdyimme esittelemään vaihtoehtoja niin tutuille kuin vieraillekin. Mielipiteet pullojen välillä jakautuivat jopa hämmentävän selkeästi. Koeryhmämme vanhimmat sekä erityisesti ulkonäköä painottaneet ihmiset suosivat muita useammin viinipullon muotoista pulloa, kun taas olutta pullosta juovat miehet olivat ehdottomasti longneckin kannalla. Longneckia kannattivat niin ikään sellaiset naiset, jotka eivät itse juo olutta, mutta jotka saattavat ajoittain ostaa sitä muille – perustelunaan yksinkertaisesti se, että ”longneck näyttää olutpullolta”.

Mitä mieltä sinä olet, minkälaiseen pulloon 150-vuotiaan Uuden Oluttehtaan olut tulisi pakata? Vai pitäisikö pullon sijaan siirtyä suoraan tölkkiin?

Turun museokeskuksesta löytyi useita erilaisia Uuden Oluttehtaan pulloja samalta aikakaudelta.

Vaikka täällä blogissa on ollut viime aikoina hiljaista, on Uuden Oluttehtaan eteen tehty kulisseissa paljon töitä.

Helmikuussa valmistui ensimmäisen oma oluemme, belgialaistyylinen kevyesti humaloitu vehnäolut eli witbier. Ehkä aloittelijan tuuria, mutta oluesta tuli ainakin omasta ja sitä maistaneiden tuttaviemme mielestä yllättävän hyvää. Ei sillä toki maailmaa lähdettäisi valloittamaan, mutta ainakin saimme pintaraapaisun oluenvalmistuksesta. Ensimmäinen oma oluemme ansaitsisi ihan oman blogikirjoituksen, joten ehkä palaamme aiheeseen vielä.

Alkuvuodesta tutustuimme Instagramin kautta Utössä asuvaan Thomas Sjöbergiin, joka on olutmestari ja tason kaksi Cicerone-olutsommelieri. Belgialais-suomalainen Thomas on johdatellut meitä ammattilaisnäkökulmasta oluiden maailmaan ja ihaillen olemme saaneet seurata hänen kykyään analysoida erilaisia oluita.

Viimeiset puoli vuotta olemme pohtineet, kuinka Uuden Oluttehtaan toiminta olisi järkevintä, ja rajalliset resurssit huomioiden edes mahdollista, käynnistää. Välilä olemme leikitelleet ajatuksella oman tuotannon aloittamisesta – ammattilaisten johdolla toki – mutta ainakaan juuri tässä kohtaa se ei vain ole mahdollista. Niinpä olemme suunnitelleet tilaavamme omalla reseptillämme valmistettua olutta joltakin olemassa olevalta pienpanimolta. Alaa tuntemattomalle ajatus oluen sopimusvalmistuksesta saattaa kuulostaa helpolta, mutta todellisuus on näin ensikertalaisille osoittautunut varsin työlääksi. Kuten arvata saattaa, kaikkeen mikä liittyy alkoholiin, liittyy myös runsaasti sääntelyä. Tutuiksi ovatkin jo ehtineet tulla niin Valviran, Palpan kuin erilaisten alkoholia varastoivien toimijoidenkin palvelut.


Silläkin uhalla, että edessä on pitkä ja kivinen tie, pyrkimyksemme on tuoda kesällä markkinoille Uuden Oluttehtaan ensimmäinen olut.


Pienpanimot – saati sitten sopimusvalmistus – eivät tunnetusti ole mikään kultakaivos taloudellisesta näkökulmasta katsottuna eikä korona varmastikaan helpota sen paremmin meidän kuin muidenkaan alan toimijoiden tilannetta. Mutta silläkin uhalla, että edessä on pitkä ja kivinen tie, pyrkimyksemme on kuin onkin tuoda kesällä markkinoille Uuden Oluttehtaan ensimmäinen olut ja herättää 100 vuotta ruususen unta nukkunut panimo henkiin.

Uudella Oluttehtaalla ei ollut aikojen saatossa varsinaista logoa. Niin ikään pulloissa käytettiin eri aikakausina hyvin erilaisia etikettejä, joten olemassa olevista materiaaleista oli vaikea löytää selkeää visuaalista linjaa. 

Halusimme ensimmäiseksi luoda Uudelle Oluttehtaalle visuaalisen identiteetin. Selvää oli, että pyrkisimme ammentamaan vanhoista materiaaleista mahdollisimman paljon. Identiteettiä luotaessa haastavin osa on usein logo, joka osoittautui tässäkin projektissa tietynlaiseksi kaljapullonkaulaksi. Monien kokeilujen jälkeen saimme lopulta suunniteltua mielestämme ihanteellisen logon Uudelle Oluttehtaalle: logo on menneen ja uuden ajan hybiridi ja sen heraldisuus kumartaa panimon historialle, kun taas viivojen luoma geometrinen koheesio rakentaa modernia identiteettiä. 

Kun Uuden Oluttehtaan logo oli syntynyt, alkoi suunnittelutyö edetä huomattavasti nopeammin. Punainen ja valkoinen väri valikoituivat logoon niiden erottuvuuden vuoksi, sillä punaisen värin on monissa tutkimuksissa todettu olevan kaikkein tehokkain huomioväri – ja kuluttajamarkkinoilla jos jossain, on tärkeää erottua.


Logossa käytetyn Alternate Gothic No.2 -fontin on suunnitellut Morris Fuller Benton vuonna 1903.


Fonttia valikoitaessa meille syntyi ajatus, että olisi upeaa, jos voisimme käyttää fonttia, joka olisi samalta aikakaudelta kuin alkuperäinen Uusi Oluttehdas. Onneksemme tällainen fontti myös löytyi. Logossa käytetyn Alternate Gothic No.2 -fontin on suunnitellut Morris Fuller Benton vuonna 1903. Samainen fontti on myös monen uudemman sans-serif fontin esikuva.

Uuden Oluttehtaan identiteetin peruspalaset rakentuvat vahvaan huomioarvoon, menneen kunnioittamiseen ja historiasta kumpuavaan kaksikielisyyteen. Myös etiketeissä halusimme käyttää vahvoja väriyhdistelmiä, joiden huomioarvo olisi korkea. Tutkimuksemme veivätkin meidät Uuden Oluttehtaan 1900-luvun alkupuolelta olevien etikettien luokse, joiden muoto ja visualiikka hurmasivat meidät ja jotka inspiroivat meitä muokkaamaan niistä tähän päivään sopivat versiot.

Kiitos vielä kaikille, jotka ovat olleet mukana tässä projektissa sparraamassa ja kommentoimassa!

Usein vanhaa taloa remontoitaessa on odotettavissa yllätyksiä. Harvoin vastassa on kuitenkaan mitään sellaista, mikä saisi löytäjänsä perustamaan uudelleen sata vuotta sitten lakkautetun yrityksen. Löydettyämme talostamme kasapäin vuonna 1870 perustetun panimon materiaaleja näin kuitenkin kävi. Mikä on tämä aikoinaan Turun suurimpiin tehtaisiin kuulunut panimo ja mitä sille tapahtui?

Uuden Oluttehtaan tarina sai alkunsa vuonna 1870, kun ruotsalainen liikemies Carl Gustaf Ritou päätti perustaa panimon Turkuun. Ritou oli Saksassa opiskellut panimomestari, jonka Tukholmassa sijainnut panimo oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin ja lopulta konkurssiin. Lahden toisella puolella siinsivät kuitenkin lähes neitseelliset markkinat, joilla oli tilaa uusille oluille.

Turussa Ritou löysi yhtiökumppaneikseen tunnetun turkulaisen teollisuusmiehen Gustav Albert Petreliuksen sekä kauppiaan ja viinanpolttimon omistajan Victor Alexander Reimsin. Yhdessä he perustivat Turun kolmannen tehdasmaiseen tuotantoon tähtäävän panimon, Nya Bryggeri Aktiebolaget i Åbo – tai kuten se muutama vuosikymmen myöhemmin tultaisiin tuntemaan ­– Uusi Oluttehdas Osakeyhtiö Turussa.

Panimoa varten hankittiin kaksi vierekkäistä tonttia Itäiseltä Pitkäkadulta. Tonteille rakennettiin Suomen modernein panimo, joka aloitti toimintansa vuonna 1872. Tehtaaseen palkattiin 15 työntekijää, ja panimomestarina toimi itse Ritou.


Uusi Oluttehdas tuotti vuonna 1899 yli 700 000 litraa
olutta ja työllisti 28 ihmistä.


Vuodet vierivät. Työntekijöiden määrä kasvoi, panimo sai uuden taitavan olutmestarin ja Ritou keskittyi yrityksen laajentumiseen. Kauppa kävi erinomaisesti ja panimon vuosituotanto kasvoi 600 000 litraan. Vuonna 1884 Ritou ja hänen pianistivaimonsa päättivät palata Ruotsiin ja panimolle valittiin uusi johtaja. Jo seuraavana vuonna alkoivat kuitenkin ongelmat.

Vuonna 1885 uusi kilpailija, Auran panimo, toi ensimmäiset tuotteensa markkinoille. Panimot ajautuivat kovaan kilpailuun. Tästä huolimatta Uusi Oluttehdas tuotti vuonna 1899 yli 700 000 litraa olutta ja työllisti 28 ihmistä. 1900-luvulle tultaessa panimon ahdinko kuitenkin syveni: ensimmäisen maailmansota ajoi talouden totaaliseen taantumaan ja raaka-ainepula sekä kieltolakia edeltäneet aatteet heikensivät toimintaedellytyksiä. Viimeisenä oljenkortenaan Uusi Oluttehdas yritti – kuten se oli yrittänyt jo useita kertoja aikaisemminkin ­– yhdistyä Auran panimon kanssa, mutta tuloksetta. Edes vuonna 1919 toteutettu alennusmyynti ja markkinointikampanja eivät onnistuneet pelastamaan tilannetta.

Vuonna 1920 Uusi Oluttehdas myi jäljelle jääneen varastonsa Auran panimolle ja lopetti toimintansa. Samalla päättyi erään Turun merkittävimmän tehtaan 50 vuotta kestänyt tarina.

Vuosi 2019. Eräänä lokakuisena sunnuntaina Turun Itäharjulla sijaitsevassa omakotitalossa tehdään remonttia. Lattia on avattu tarkoituksena poistaa vanhat eristeet uusien putkien tieltä. Hiirenpipanoiden sijaan purun seasta kuitenkin pilkottaa jotakin – jonkinlaisia papereita ja paperinippuja. Paperit osoittautuvat myyntiesitteiksi, pullopanteiksi, kuittivihoiksi ja yhtiöjärjestyksiksi yli sadan vuoden takaa ja paperiniput – ne ovat käyttämättömiä jouluoluen etikettejä.


Hiirenpipanoiden sijaan purun seasta kuitenkin pilkottaa jotakin – jonkinlaisia papereita ja paperinippuja.


Tästä alkaa selvitystyö. Mikä on tämä yritys, koska se on toiminut ja miten esitteet ovat päätyneet vuonna 1928 valmistuneen talon välipohjaan? Vastausta viimeiseen kysymykseen ei kiivaista etsinnöistä huolimatta löydy, mutta yksi asia on varmaa: tarinan, johon nämä kauniit paperit kuuluvat, on jatkuttava.

Tiedot Uuden Oluttehtaan vaiheista on koottu Beer Finland -sivustolta sekä Pekka Mäntylän Olutta, saappaita ja tiedettä -kirjasta. Lisäksi lähteinä on käytetty Kansalliskirjaston digitaaliarkiston ja Svenska dagstidningar -arkiston digitalisoituja lehtiä.