Usein vanhaa taloa remontoitaessa on odotettavissa yllätyksiä. Harvoin vastassa on kuitenkaan mitään sellaista, mikä saisi löytäjänsä perustamaan uudelleen sata vuotta sitten lakkautetun yrityksen. Löydettyämme talostamme kasapäin vuonna 1870 perustetun panimon materiaaleja näin kuitenkin kävi. Mikä on tämä aikoinaan Turun suurimpiin tehtaisiin kuulunut panimo ja mitä sille tapahtui?

Uuden Oluttehtaan tarina sai alkunsa vuonna 1870, kun ruotsalainen liikemies Carl Gustaf Ritou päätti perustaa panimon Turkuun. Ritou oli Saksassa opiskellut panimomestari, jonka Tukholmassa sijainnut panimo oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin ja lopulta konkurssiin. Lahden toisella puolella siinsivät kuitenkin lähes neitseelliset markkinat, joilla oli tilaa uusille oluille.

Turussa Ritou löysi yhtiökumppaneikseen tunnetun turkulaisen teollisuusmiehen Gustav Albert Petreliuksen sekä kauppiaan ja viinanpolttimon omistajan Victor Alexander Reimsin. Yhdessä he perustivat Turun kolmannen tehdasmaiseen tuotantoon tähtäävän panimon, Nya Bryggeri Aktiebolaget i Åbo – tai kuten se muutama vuosikymmen myöhemmin tultaisiin tuntemaan ­– Uusi Oluttehdas Osakeyhtiö Turussa.

Panimoa varten hankittiin kaksi vierekkäistä tonttia Itäiseltä Pitkäkadulta. Tonteille rakennettiin Suomen modernein panimo, joka aloitti toimintansa vuonna 1872. Tehtaaseen palkattiin 15 työntekijää, ja panimomestarina toimi itse Ritou.


Uusi Oluttehdas tuotti vuonna 1899 yli 700 000 litraa
olutta ja työllisti 28 ihmistä.


Vuodet vierivät. Työntekijöiden määrä kasvoi, panimo sai uuden taitavan olutmestarin ja Ritou keskittyi yrityksen laajentumiseen. Kauppa kävi erinomaisesti ja panimon vuosituotanto kasvoi 600 000 litraan. Vuonna 1884 Ritou ja hänen pianistivaimonsa päättivät palata Ruotsiin ja panimolle valittiin uusi johtaja. Jo seuraavana vuonna alkoivat kuitenkin ongelmat.

Vuonna 1885 uusi kilpailija, Auran panimo, toi ensimmäiset tuotteensa markkinoille. Panimot ajautuivat kovaan kilpailuun. Tästä huolimatta Uusi Oluttehdas tuotti vuonna 1899 yli 700 000 litraa olutta ja työllisti 28 ihmistä. 1900-luvulle tultaessa panimon ahdinko kuitenkin syveni: ensimmäisen maailmansota ajoi talouden totaaliseen taantumaan ja raaka-ainepula sekä kieltolakia edeltäneet aatteet heikensivät toimintaedellytyksiä. Viimeisenä oljenkortenaan Uusi Oluttehdas yritti – kuten se oli yrittänyt jo useita kertoja aikaisemminkin ­– yhdistyä Auran panimon kanssa, mutta tuloksetta. Edes vuonna 1919 toteutettu alennusmyynti ja markkinointikampanja eivät onnistuneet pelastamaan tilannetta.

Vuonna 1920 Uusi Oluttehdas myi jäljelle jääneen varastonsa Auran panimolle ja lopetti toimintansa. Samalla päättyi erään Turun merkittävimmän tehtaan 50 vuotta kestänyt tarina.

Vuosi 2019. Eräänä lokakuisena sunnuntaina Turun Itäharjulla sijaitsevassa omakotitalossa tehdään remonttia. Lattia on avattu tarkoituksena poistaa vanhat eristeet uusien putkien tieltä. Hiirenpipanoiden sijaan purun seasta kuitenkin pilkottaa jotakin – jonkinlaisia papereita ja paperinippuja. Paperit osoittautuvat myyntiesitteiksi, pullopanteiksi, kuittivihoiksi ja yhtiöjärjestyksiksi yli sadan vuoden takaa ja paperiniput – ne ovat käyttämättömiä jouluoluen etikettejä.


Hiirenpipanoiden sijaan purun seasta kuitenkin pilkottaa jotakin – jonkinlaisia papereita ja paperinippuja.


Tästä alkaa selvitystyö. Mikä on tämä yritys, koska se on toiminut ja miten esitteet ovat päätyneet vuonna 1928 valmistuneen talon välipohjaan? Vastausta viimeiseen kysymykseen ei kiivaista etsinnöistä huolimatta löydy, mutta yksi asia on varmaa: tarinan, johon nämä kauniit paperit kuuluvat, on jatkuttava.

Tiedot Uuden Oluttehtaan vaiheista on koottu Beer Finland -sivustolta sekä Pekka Mäntylän Olutta, saappaita ja tiedettä -kirjasta. Lisäksi lähteinä on käytetty Kansalliskirjaston digitaaliarkiston ja Svenska dagstidningar -arkiston digitalisoituja lehtiä.

Me olemme Jussi ja Terhi, Turun Itäharjulla asuva pariskunta. Syksyllä 2019 löysimme talomme välipohjasta valtavan määrän erilaisia käyttämättömiä etikettejä ja esitteitä. Aloimme tutkia niitä ja saimme selville, että ne ovat Turussa vuosina 1870-1920 toimineen panimon jäämistöä. Löydössä oli jotakin ihmeellistä, suorastaan maagista. Miten vuonna 1928 rakennetusta talostamme voi löytyä 100-150 vuotta vanhoja mainosmateriaaleja ja miten ne ovat tähän taloon päätyneet? Yhteyttä talon ja panimon välille emme ole löytäneet, mutta itse panimosta ja sen vaiheista tietoa on löytynyt senkin edestä.

Panimon dramaattiset käänteet ja tämä erikoinen löytö eivät päästäneet meitä otteestaan, joten vailla suurempaa olutharrastuneisuutta päätimme perustaa samannimisen osakeyhtiön uudelleen ja aloimme pohtia, kuinka panimon tarinan voisi saada jatkumaan. Olemme alussa matkalla, jonka määränpäästä ei ole tietoa, mutta seuraava askeleemme on, että opettelemme tekemään olutta ja katsomme minne tämä vie. Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaamme!